Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä K-Supermarketin ja Indieplacen kanssa
Istun tänä syksyisenä lauantaina mökin kuistilla ja katselen ikkunasta ulos. Mietin, mistä aloittaisin. Katselen puista tippuvia pisaroita läpi huuruisten ikkunoiden. Pöydällä palaa kynttilöitä, taustalla soi järviradio ja lasini on täytetty barololla. Sateen jälkeen ilma on ihanan raikas ja puhdas. Tulee hyvä mieli, kun luonto saa vettä. Pikkulinnut ovat kerääntyneet vesilammikon äärelle juomaan ja pärskivät pörröisillä sulillaan. Voisin vain katsella ikkunasta ja ihmetellä. Olimme aamupäivällä sienessä ja toivoimme vesisadetta. Vesisade saatiin, kaatosade itseasiassa. Siinä on jotain niin maagista, kun samoilee metsässä ja vettä ropisee puiden lehdille. Voisin melkein vannoa, että tunnen kun metsä saa hengähtää ja kerää uutta voimaa. Luonto on paikka, missä mekin saamme hengähtää. Luonto on niin tärkeä ja kallisarvoinen. Ajatus karkailee, mietin edelleen mistä aloittaisin. Pinnalle pompahtaa vain yksi kysymys. Jäänkö jostain paitsi?
Vastaus tulee sadasosasekunneissa ja vastaus on ei. Paitsi jäämisellä tarkoitan valitsemaani ruokavaliota ja omaa elämäntapa remonttia pari vuotta taaksepäin. Kaksi vuotta sitten olisin vastannut kysymykseen varmaankin kyllä. Päätökseni muuttaa ruokavalioni perustui täysin ekologisuuteen ja ilmaston lämpenemiseen. Alkuun se tuntuikin hurjan vaikealta kieltäytyä asioista, joihin olin juurtunut ja tottunut. Omat toimintamallit ovat usein niin syvällä. Olin kuitenkin päättäväisin mielin ja annoin itselleni aikaa totutella. Halusin tehdä muutoksen uuteen kasvis – kala ruokavalioon rauhassa ja annoin varaa myös lipsahduksiin. Lipsahduksia tulee edelleen ja se on ihan okei. Itseä täytyy haastaa, mutta olla armollinen.
Olen aina vaalinut mahdollisimman puhdasta ruokaa, ruokaa mikä tulee läheltä. Suosin aina sesongin mukaisia kasviksia ja tuotteita, se on tärkeää. Syödessäni haluan tuntea, että olisin mahdollisimman lähellä luontoa ja ruoan alkuperää. Itselleni on erittäin tärkeää, että kaupan valikoimasta löytyy luomua, monipuolisia vege tuotteita, freesi hevi osasto, lähiruokaa ja paikallisia/kotimaisia tuotteita. K-Supermarket on muodustunut vuosien mittaan aina luotettavaksi ja valikoimaltaan ihan superiksi. Kannustaisinkin meitä kaikkia suosimaan enemmän lähituotettua ruokaa sekä luomua ja vaihtamaan vaikka pari lihapäivää viikossa kasvispäivään. Pienillä teoilla saadaan jo paljon hyvää aikaan. Kannustaisin meitä kaikki ottamaan selvää, mitä laitamme suusta alas ja nimenomaan tutkimaan kaupassa eri vaihtoehtoja. Voisiko lihan ostaa K-Supermarketista luomuna tai lähitilalta ja samalla tukea pientä yrittäjää? Mitä jos kokeilisi nakkikeitossa jonain kertana vegenakkeja tai vaihtaisi kerman silloin tällöin kaurakermaan? Positiivisella ja kokeilunhaluisella asenteella sieltä voi löytyä uusia lemppari tuotteita ja arjen pelastajia. On ollut hauskaa testailla markkinoiden uusia tuotteita ja mitä kaikkea niistä saa aikaan.
Parin vuoden aikana on tullut testailtua vanhoja klassikkoja, kuten makaronilaatikkoa tai nakkikastiketta vegenä ja olen kokenut ne herkulliseksi sekä maukkaaksi nykyisten monipuolisten lihankorvikkeiden avulla. Muistelin lapsuuttani ja pohdin, mikä ruoka tai resepti sieltä nousisi tärkeäksi muistoksi. Meillä syötiin aika monipuolisesti erilaisia ruokia, äiti oli huippukokki. Aina oli jälkiruokaa, sen muistan ikuisesti. Yksi resepti kuitenkin hassulla tavalla tuli mieleeni ensimmäisenä. Se on mandariinikana. Kermaa, säilyke mandariineja, hunajamarinoituja kanan fileesuikaleita ja sipulia. Kastike nautitaan riisin kera. Aika ysäri ruoka, mutta niin hyvää. Äiti teki sitä usein, kun oli saatava nopeasti kolmelle muksulle murkinaa. Rakastin sitä jostain syystä kaikessa yksinkertaisuudessaan. Hauska sekoitus makeaa ja suolaista. Siitä syystä halusinkin testata rakkaan mandariinikanan vegenä, joten vaihdoin kanasuikaleet Quorn fileisiin ja kerman kaurakermaan. Ensimmäinen lusikallinen jännitti, olisiko se just sitä lapsuuden muistoihin viemää lämmittävää lempiruokaa. Olihan se. Ainut, mikä siitä puuttui oli äidin rakkaus, mutta voisin vannoa että saatoin maistaa sitä hippusen, kun laitoin silmät kiinni. Nimeän mandariinikanan nyt mandariiniviillokiksi ja se on juurikin se helppo – simppeli – maukas arkiruoka, mikä valmistuu 15 minuutissa.
Lapsuuden lempiruoka mandariiniviillokki
MANDARIINIVIILLOKKIA JA RIISIÄ
2-4 lle
- 1 prk kaurakermaa
- 1 prk säilykemandariineja mehussa
- 1 iso sipuli
- 2 valkosipulinkynttä
- 2 rkl soijaa
- 1 pss quorn fileitä
- esim: 1-2 kpl Risella basmati valmisriisi (lime-korianteri) tai tavallista riisiä
- 1 pss lehtipersiljaa
- 1 sitruuna
- öljyä
maustamiseen: suolaa, pippuria, chiliä
- Jätä quorn fileet hetkeksi huoneenlämpöön. Pilko sipulit ja kuullota öljyssä.
- Leikkaa quorn fileistä halutessa pienempiä paloja ja lisää pannulle. Paista kypsäksi.
- Lisää pannulle kaurakerma, soija ja mandariinit mehuineen. Mausta suolalla, chilillä ja reilulla pippurilla. Anna porista noin 10 minuuttia.
- Valmista riisi pussin ohjeen mukaan.
- Nauti lehtipersiljan ja sitruunalohkon kera!
Miksi ruoka on minulle tärkeää?
Rakastan ruokaa. Kunnioitan ruokaa. Ruoka on intohimo. Ruoka saa hymyilemään ja lämmittää. Ruoka tuo yhteen ja puhuttaa. Ruoka on rakas. Ruoka on elämyksiä ja makuja. Ruoka on uuden kokemista. Ruoka naurattaa, joskus itkettää. Ruoka on tekemistä. Ruoka on uutta ja jännittävää. Tuttua ja turvallista. Ruoka on epäonnistumista ja sieltä nousemista. Ruoka on niin rakas.
Mitä ruoka merkitsee sinulle?
Rakkaudella, Ida
arkiruokakastikekasviskasvisruokakasvisruokaaksupermarketlähiruokaluomumandariiniviillokkireseptiriisiruokavege
mitä ajattelet?